sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Mä haluan...

Se on jo alkanut. Nimittäin joululahjalistan kirjoittaminen. En kylläkään lähetä sitä Korvatunturille, vaan ripustan jääkaapin oveen. Useimmat toiveet toteutuvat, sillä yllätys yllätys tämän huushollin lahjahankinnoista huolehdin minä. Eilen unta odotellessani päätin, että uusi ja superlämmin peitto on saatava. Nykyinen peittoni on yli 10-vuotias. Olen ollut tosi laiska uuden peiton ostamisessa, mutta nyt deadline 24.12.2016 on asetettu. Eli vaikka välillä ostankin itselleni lahjaksi jotain hömppää, on suurin osa lahjoista ihan perusjärkeviä juttuja. Olen niin saamaton shoppailija, että jouluun panostaminen on hyvä tapa motivoida itseä.

Löysin netistä tällaisen kuvan. Nettihän on pullollaan erilaisia kuvia, meemejä, sarjakuvia ynnä muita, joissa käsitellään mm. sinkkuutta ja lapsettomuutta. Tämä kuva löytyi hakusanan "childless" takaa. Olen ymmärtävinäni, että tuolla kuvalla ilkutaan lapsettomien ihmisten turhanpäiväisille ongelmille ja itsekeskeisyydelle. Tiedän kyllä monia, joiden mielestä lahjojen ostaminen itselle on uskomattoman lapsellista ja typerää. Samat ihmiset saattavat ostaa lahjoja puolisoilleen ja saada lahjoja puolisoiltaan. Jopa niin, että lahjansaaja on itse lahjan valinnut. Niin että mikä ero siinä sitten on sinkun itse itselleen ostamiin lahjoihin verrattuna? Jos se yhtään tässä yhteydessä helpottaa, niin paljastettakoon, että annan lahjoja myös muille. Taidan olla ainakin jonkintasoinen jouluihminen. Olen tänäänkin neulonut yhden henkilön joululahjaa hyvän matkaa.

2 kommenttia:

  1. Oi tämä on niin totta! Olin itse jossain vaiheessa aivan pulassa, kun koko ajan oli ihmisten häitä ja kihlajaisia ja uuden talon tupareita ja vauvasuihkuja ja nimiäisiä ja lasten synttäreitä ja ja ja... Multa meinasi rahat loppua kesken, kun lahjoja oli syydettävä koko ajan joka suuntaan. Meni muutama vuosi näin, ja sitten huomasin, ettei kukaan ole ostanut mulle yhtään lahjaa ikuisuuksiin. Sinkku yksineläjä on todennäköisemmin köyhempi kuin perheellinen toverinsa, mutta on näissä lahja-asioissa aina kyllä sillä antajapuolella. Edelleen joudun välillä muistuttamaan itselleni kovasti, että myös minä olen juhlimisen arvoinen ja ansaitsen lahjoja. Olen koittanut sitten tehdä omista synttäreistäni vähän isomman numeron, kuin olisi ehkä järkevää. On vain pakko hyväksyä se, että omat juhlansa on järjestettävä itse. Ja itsestään on myös pidettävä muutenkin huolta ihan itse. Jos ei onnistu pitämään meteliä itsestään, saa mennä kyllä hautaan saakka ilman yhtäkään lahjaa tai muistamista.

    Tuo kuva on muuten aivan kauhea. Koska jouduit näkemään tuon, saat ostaa itsellesi superluksuspeiton. En voi käsittää miksi jollain olisi mitään sanomista siihen, että sinkkuna elävä ihminen ostaa itselleen jotain. Miten meidän pitäisi elää? Pahvilaatikoissa sillan alla? Pitäisikö meidän olla jotain Äiti Teresoita, jotka emme itse tarvitse mitään, vaan annamme vähämmekin pois toisille, tärkeämmille ihmisille?

    Kirjoittelin joskus aiheesta tällaista:

    https://kunsitavahitenodottaa.blogspot.fi/2015/06/kannattaisiko-tata-sinkkuakin-vahan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun lähipiirissä on onneksi ollut aika matala profiili lahjomisten suhteen. Minulta ei paljon lahjoja odoteta, mikä on hyvä. En kyllä paljon lahjoja muilta myöskään saa, mutta se ei haittaa. Eilen tosin viimeksi annoin itsetehdyt lahjat kahdelle varttuneemmalle tyypille, jotka olivat lahjansa totisesti ansainneet. Tykkään siis kovasti pikkujuttuja antaa, mutta en odotakaan niihin lahjavastinetta (saatan esimerkiksi antaa hyvälle lääkärille suklaata). Toisten sinkkujen kanssa lahjahomma toimii mutkattomasti: Lahjoja annetaan silloin ja tällöin, kun siltä tuntuu mutta vaatimuksia/odotuksia ei paljon ole. Lahja voi olla myös sellaista kuin "koiran hoito 36h".

      Uusi peitto on superluksus :-)

      Poista