Sinkkuuteen/yksin elämiseen liitetään ulkopuolisten toimesta usein automaattisesti yksinäisyys. Yksinäisyys on ikäänkuin sinkuille ulkopuolelta annettu tunne. Isoäitini tapasi käyttää naimattomista termiä "yksin jäänyt". Naimattomuus oli jotakin sääliteltävää. Sama säälittely liitettiin leskeytyneiden ja eronneiden kohtaloon.
Yksinäisyydestä puhuttaessa on puolestaan monesti käynyt niin, että jotkut ihmiset ovat todenneet yksinäisyyden olevan myös hyvä asia. Siksi ajattelin, että jo blogini alkumetreillä on hyvä tarkentaa muutamien tärkeiden sanojen merkitykset.
Yksinäisyydellä tarkoitetaan Wikipedian mukaan yksin olemisen kokemusta, joka ei ole vapaaehtoista. Yksinäisyys on negatiivinen ja ahdistava tunnetila, jossa henkilö kaipaa muiden huomiota, seuraa ja hyväksyntää. Yksinäisyyden kokemus riippuu kokijasta. Henkilö voi kokea yksinäisyyttä myös muiden seurassa tai parisuhteessa. Yksinäisyys voi olla lyhyt- tai pitkäkestoista. Yksinäisyyttä ei tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin elämiseen!
Vapaaehtoinen yksinolo puolestaan liitetään yleensä rauhaan, omaan aikaan ja itsetutkiskeluun. Voidaan myös nähdä, että yksinolo on taito, jota kaikilla ei automaattisesti ole. Jotkut ihmiset tarvitsevat ympärilleen jatkuvasti toisia ihmisiä tai erilaisia tapahtumia ja virikkeitä. Heillä ei välttämättä ole kykyä olla yksin. Useimmat ihmiset kuitenkin kaipaavat ainakin jonkin verran yksinoloa.
Yksin eläminen määritellään usein talouden henkilölukumäärällä. Tällöin yhden hengen taloudet ovat yksineläjiä. Toisaalta yksineläjä voi asua myös kommuunissa tai soluasunnossa. Yksineläjä ja sinkku katsotaan yleensä toistensa synonyymeiksi, vaikka joidenkin mielestä sanoilla on painotuseroja. Yksineläjä voi olla naimaton, eronnut tai leski. Hän voi olla hetero tai kuulua johonkin seksuaalivähemmistöön. Yksineläjällä voi olla myös lapsi/lapsia, jotka joko asuvat lähivanhempansa luona tai ovat jo aikuistuneet. Yksin eläminen voi olla lyhyt elämänvaihe tai se voi kestää koko aikuisiän.
Vapaaehtoinen yksinolo puolestaan liitetään yleensä rauhaan, omaan aikaan ja itsetutkiskeluun. Voidaan myös nähdä, että yksinolo on taito, jota kaikilla ei automaattisesti ole. Jotkut ihmiset tarvitsevat ympärilleen jatkuvasti toisia ihmisiä tai erilaisia tapahtumia ja virikkeitä. Heillä ei välttämättä ole kykyä olla yksin. Useimmat ihmiset kuitenkin kaipaavat ainakin jonkin verran yksinoloa.
Yksin eläminen määritellään usein talouden henkilölukumäärällä. Tällöin yhden hengen taloudet ovat yksineläjiä. Toisaalta yksineläjä voi asua myös kommuunissa tai soluasunnossa. Yksineläjä ja sinkku katsotaan yleensä toistensa synonyymeiksi, vaikka joidenkin mielestä sanoilla on painotuseroja. Yksineläjä voi olla naimaton, eronnut tai leski. Hän voi olla hetero tai kuulua johonkin seksuaalivähemmistöön. Yksineläjällä voi olla myös lapsi/lapsia, jotka joko asuvat lähivanhempansa luona tai ovat jo aikuistuneet. Yksin eläminen voi olla lyhyt elämänvaihe tai se voi kestää koko aikuisiän.
”On totta: Yksin synnytään ja kuollaan täällä.
Mut entäpä, jos esimerkiks aina
meit syntyis kymmenin ja kuolis tusinoittainvain seuran vuoksi. Se ois sentään liikaa.
Ja silloin tietystikin valitettais sitä.”
Runosta Yksinäisyyden komedia / Oiva Paloheimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti