Kaipaan sinkkuseuraa

Osallistun tällä hetkellä erääseen ryhmään, jota voisi kuvata vaikkapa kasvu- tai tsemppiryhmäksi. Meitä ryhmäläisiä on yhteensä kymmenen. Olemme kaikki naisia. Minun lisäkseni kahdella minua nuoremmalla ei ole lapsia, mutta he elävät avoliitoissa. Ainakin yksi minua vanhemmista ryhmäläisistä on eronnut yksinhuoltaja eli hän on ilmeisesti sinkku, vaikka hän ei olekaan puhunut ryhmässä muusta kuin vanhemmuudestaan ja erostaan. Joillain ryhmäläisillä on toinen tai kolmas liitto meneillään. Ryhmässä me juttelemme kaikenlaista ja pohdimme joka viikko elämiämme eri näkökulmista meille laadittujen tehtävien avulla. Tarkoituksena on kasvaa ihmisenä ja päästä elämässä vähän eteenpäin.

Minua pännii, että ryhmässä puhutaan ihan hirveästi parisuhteista, vanhemmuudesta ja suhteista appivanhempiin. Huhhuh, siis ihan hirveästi! Olen minäkin muutaman lauseen todennut aiemmista suhteistani, kun se on ollut mielestäni olennaista kokonaisuuden kannalta. Minua kuitenkin harmittaa ja ällistyttää tuo, että keskustelu pyörii vain noissa asioissa. Ihan kuin elämässä ei muuta olisi. Kuinka joku jaksaa jauhaa avioerostaan vielä neljäviisi vuotta eron jälkeen? Miksi esitellä itsensä eronneeksi eikä sinkuksi? Miksi joku eroa pohtiva pohtii vain eroa, mutta ei sanallakaan ilmaise miettivänsä eron jälkeistä sinkkuelämää? Työelämästä on puhuttu hiukkasen. Harrastuksista tai ns. omasta elämästä ei oikeastaan yhtään. No, joku puhui vähän pidemmin omasta uudehkosta lemmikkieläimestään. Se oli piristävää.

Tajuaakohan joku minua? Tuo ryhmä on ihan mukava. Todellakin. Mutta kaipaisin niin kovasti ajatusten vaihtoa, ideoita, tsemppaamista ja vetoapua toisilta sinkuilta ja/tai lapsettomilta. Niin usein sitä saa kokea olevansa erilainen ja ulkopuolinen. Niin usein saa muistutuksen, että kuuluu vähemmistöön. Niin usein sinkkuus ohitetaan näkymättömänä ja olemattomana asiana. Olisi mukavaa, jos sinkkuryhmiä olisi tarjolla nykyistä enemmän (enkä nyt tarkoita deittiryhmiä, vaikka ei minulla pariutumista vastaankaan ole mitään). Perhe- ja parisuhdejuttuja on tarjolla niin mahdottoman paljon. On parisuhdekursseja, avioliittoleirejä, lapsi-vanhempikursseja, perheleirejä, isä-poikaliikuntaa, äiti-tytäraskartelua, isovanhempi-lapsimatkoja jne. En minä tarkoita, etteikö tuollaisia saisi yhteiskunnassamme olla vaikka vielä enemmänkin. Minä vain kaipaan foorumeita, joissa saisi rauhassa puhua sinkkuudesta toisten sinkkujen kanssa.

Sinkkupalveluiden saaminen edellyttäisi sitä, että sinkut toivoisivat omia palveluita ja osallistuisivat niihin aktiivisesti. Tässä minun ehdotukseni: Laittakaa sinkut toiveita esimerkiksi kotipaikkanne työväen- tai kansalaisopistoon ja pyytäkää sinkuille omia kursseja. Myös seurakunnat ja esimerkiksi Marttaliiton tyyliset yhdistykset voivat olla hyviä järjestäjätahoja. Jos joskus näette jossain sinkkuryhmän tai -kurssin, niin osallistukaa tai vihjatkaa siitä muille sinkuille. Vähitellen meistä voi tulla tässä yhteiskunnassa näkyvämpi ja huomioidumpi ryhmä.

Helsingin Työväenopistossa muuten on ollut sinkkuruokakurssi, joka ainakin tänä syksynä täyttyi osallistujista. Uskoisin että kurssi uusitaan ehkä jo kevätkaudella. Muitakin sinkkukursseja voisi kyllä olla, koska lapsiperheille, nuorille, senioreille, maahanmuuttajille, miehille ja kehitysvammaisillekin on omia kohdennettuja kurssejaan. Opetustaitoiset sinkut, joilla on hyvä kurssi-idea mielessään, voisivat myös tarjoutua Työväenopistoon sinkkukursseja opettamaan. Vaikka ei sinkkukurssin opettajan tietenkään tarvitse olla sinkku (hih, Viuhtin taannoinen juttu), mutta sinkkuopettajilla saattaisi olla eniten motivaatiota sinkkukurssien perustamiseen.