Olen osallistunut jonkin verran englanninkielisiin nettikeskusteluihin ja lukenut artikkeleita netistä. Niissä toistuva kokemus on, että lapsettomana eläminen on naisille kaikkein vaikeinta 30-40 vuoden iässä. Silloin muilla ihmisillä on kirjoittamaton lupa udella suorasukaisestikin naisen lastenhankinta-aikeista. Samaan aikaan ikätoverit perustavat perheitä ja puhuvat lähes pelkästään vauvankakka-hedelmäsose-potkupuku-yövalvomis-imetysasioista, joita myös esimerkiksi Facebook suoltaa silmien eteen. Erityisen raskasta tämä on lapsettomuudesta syystä tai toisesta kärsiville, mutta myös omasta tahdostaan lapsettomat joutuvat rumbaan mukaan. Kukaan nainen ei siis säästy tältä elämänvaiheelta. Kuitenkin neljänkymmenen ikävuoden jälkeen tilanne alkaa ainakin ulkoisesti rauhoittua, kun muut lopettavat lastenhankintahaaveista utelemisen. Samoihin aikoihin ikätovereiden lapset tulevat omatoimisemmiksi ja äiti-ihmisten päähän alkaa mahtua muutakin kuin että "meidän-miromiisa-oppi-käymään-potalla". Sitä aikaa odotellessa! En olisi koskaan uskonut, että naisille on varattu näin rankka rooli lisääntymispuuhissa riippumatta siitä, minkä roolin itse tässä elämässä valitsee tai saa.
"Miromiisa" :D Olen miettinyt, että kysytäänkö lapsista hieman vähemmän sinkkunaisilta, kuin (hetero)parisuhteessa eläviltä naisilta? Että jos on sinkku, niin se pakollinen ensikysymys on pikemmin "onko sulla poikaystävä/milloin hankit poikaystävän?" kuin "milloin hankit lapsia?". Ja sitten kun se poikaystävä on asianmukaisesti hankittu, niin alkaa "milloin hankitte lapsen?", ja sen jälkeen "milloin tulee toinen lapsi? Tiedättehän että lapsella pitää olla sisaruksia, mutta ei liian pienillä/suurella ikäerolla. Kaksi-kolme lasta on sopivaa, neljä tai enemmän on jo epäilyttävää. Eläkää normien mukaisesti pliis, muuten meitä muita rupeaa ahdistamaan.") :P
VastaaPoistaJoo, noinhan se usein menee. Multa on tosi usein varsinkin työelämässä kysytty: "Onko sulla lapsia?" Myös lapsenhankinta-aikeista on kyselty. Kyselijät ovat kyllä olleet lähinnä saman ikäisiä naisia eli sellaisia, jotka ovat varmaan itse pyörittäneet niitä ajatuksia mielessään. Vanhemmat naiset ovat kyselleen ehkä enemmän kumppanista.
PoistaMun työpaikalla useimmat, mutta eivät kaikki, kertovat hämmentävänkin paljon itsestään ja elämästään työkavereille. Mä olen valinnut vaiteliaamman linjan, vaikka ei mulla sinänsä mitään salattavaa ole. Mä vaan haluan valikoida, kelle kerron asioitani ja olen myös seurannut sivusta työpaikkajuoruilua. Juoruilua on varmasti aina, vaikka ei asioistaan kertoisikaan, mutta enpä silti halua itsestäni paljon kertoa. Joskus ihmiset tuntuvat keksivän puuttuvia palasia omista päistään. Huvittavaa! Myös seurusteluideni aikana olen pyrkinyt pitämään suhteet omina tietoinani samoin kuin monet muut yksityisasiani.
Yhdessä vaiheessa mä halusin sanoutua irti työpaikan vanhasta perinteestä ostaa lahja tietyssä elämäntilanteessa olevalle kollegalle (valmistuminen, avioituminen, lapsen saaminen, 50- ja 60-vuotispäivät, työpaikasta pois lähteminen ja eläkkeelle jääminen). Näitä lahjoja kun hankittiin uskomattoman epäjärjestelmällisesti niin, että joillekin oli parikin lahjakeräystä meneillään, joskus homma hoidettiin huonosti viime tipassa, joku jäi kokonaan ilman jne. Henkilöstön vaihtuvuus oli myös kiihtynyt niin vauhdikkaaksi, että joka kuussa joku oli lähdössä ja monien urakka työpaikassamme jäi vain muutamien kuukausien mittaiseksi. Monesti en edes tuntenut henkilöä, jonka läksiäislahjaan rahaa kerättiin. Totesin voivani muistaa esimerkiksi henkilökohtaisella kortilla ko. lahjansaajia. Päätöstäni pidettiin pöyristyttävänä. Muut vetosivat mm. siihen, että "saathan sinäkin sitten vuorostasi lahjoja" jne. Pysyin päätöksessäni kuten jokunen muukin samoihin aikoihin samaan päätökseen päätynyt henkilö. Parin vuoden kuluessa suurin osa työpaikan henkilöstöstä halusi irroittautua käytännöstä. Niin se perinne sellaisenaan sitten katkesi. Perinteet ja normit istuvat kyllä ihan kauhean tiukassa. On pelottavaa, kun joku kyseenalaistaa niiden olemassaolon tai toimii normien vastaisesti.
No jes, neljä vuotta enää, sitten helpottaa :)!
VastaaPoistaVoisit askarrella itsellesi sellaisen neljän vuoden aamukamman...
Poista