maanantai 22. toukokuuta 2017

Pikainen tervehdys pitkästä aikaa

Voi anteeksi... Olen täysin laiminlyönyt tätä blogia. Kevät on ollut yhtä hullunmyllyä kiireiden kanssa ja kaiken kukkuraksi olen saanut täysin yllättäen osumia Amorin nuolista. Kyseinen juttu on uskomattoman utopistinen jo tässä vaiheessa, vaikka oikeastaan mitään suhdetta ei vielä ole. Minulle on kuitenkin tullut yllätyksenä, että olenkin yhtäkkiä kokenut sinkkuelämäni ja vapauteni uhatuiksi. Vaikka todellakaan mitään suhdetta ei vielä ole, on toinen viestittänyt olevansa ensinnäkin ainakin jonkin verran mustasukkaista ja lisäksi vakavaan yhteiseloon tähtäävää sorttia. Minä olin haaveillut lähteväni syksyllä yksin maailmalle seikkailemaan. Yhtäkkiä se suunnitelma onkin uhattuna. Lisäksi olin ajatellut, että ehkä mahdollinen tuleva seurusteluni voisi olla sellainen, jossa asuttaisiin erillään. Olen hiki hatussa konmarittanut ja sisustanut omaa kotiani ikiomaa sinkkuelämääni varten. Yhtäkkiä sekin työ vaikuttaa itsekkäältä ja turhanpäiväiseltä. Sinkkublogin pitäminenkin tuntuu yhtäkkiä ristiriitaiselta. En kuitenkaan aio rynnätä mihinkään, vaan yritän elää omaa elämääni ja antaa asioiden edetä hissukseen. Sinkkublogiakin aion toistaiseksi jatkaa. Kunpa vain löytäisin siihen aikaa.

3 kommenttia:

  1. Jännittävää! Itse sanoisin että ei kannata pakottaa mitään, vaan kuunnella sydäntä ja kellua. :) Vie elämä sitten suhteisiin tai sinkkuuteen. Eipä näitä juttuja voi ennustaa.

    Kiva saada päivitys, odottelen innolla taas lisää! <3 (Joo, aina välillä kykenen tänne blogimaailmaan asti visiitille! :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna, kiitos viestistäsi! Tämä juttu on kyllä nimenomaan sellainen, jonka suhteen ei kannata ryntäillä eikä pakottautua mihinkään, vaan nimenomaan kellua. Pääni on ihan pyörälläkin, eikä tämä uusi ihminen ole ollenkaan minkään aiempien kuvitelmieni kaltainen vaan jotain täysin erilaista, uutta ja ihmeellistä. Minä todellakin haluan nyt jatkaa omaa elämääni entisin suunnitelmin, joskin joissain asioissa toki toista huomioiden.

      Olen myös tajunnut, etten koskaan aiemmin ole ollut tällaisessa tilanteessa. Aiemmin olen etsinyt normipuoliskoa, jonka kanssa mahdollisesti hankkia perheenlisäystä, ottaa asuntolainaa, hankkia auto jne. Viimeisen reilun vuoden aikana olen itse kasvanut paljon. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, ettei minusta tule äitiä, koska en tarpeeksi sitä halua. Samoin olen tajunnut joitakin muita asioita omista toiveistani ja haluistani. Nyt tämä toinen ihminen edustaa jotain minulle täysin uutta ja mystistä elämänmuotoa, mutta hänelläkin on taustalla/käsillä elämänmuutos. Iältäni kolkuttelen keski-iän portteja. Hän on minua vanhempi ja jo keski-ikäinen, joskaan ei lainkaan jäykkä tai "vanha". Ikä tarkoittaa meidän kummankin tapauksessa kuitenkin sitä, ettemme enää haikaile ihan kaikkea mitä nuoremmat. Hänelläkään ei ole lapsia, joten jos yhteiselämä tästä käynnistyisi, sen sisältönä olisi jotain ihan muuta kuin lasten kasvattaminen ja lapsiperheaktiviteeteissa pyöriminen. Itselleni on hieman epäselvää, mitä sellaiseen elämään kuuluisi paitsi tietenkin työtä, joka on meille molemmille tärkeää. Olisiko meillä riittävästi yhdistäviä tekijöitä tai löytyisikö sellaisia riittävän helposti? Asuisimmeko erillämme vai pyrkisimmekö perustamaan yhteisen kodin? Tiedän olevani asioiden edellä tällaisten kysymysten kanssa. Tajuan kuitenkin, että käsitykseni parisuhteesta on kokenut aivan mielettömän mullistuksen reilun vuoden aikana. Samoin on käynyt käsitykselleni sinkkuudesta!

      Sinä Donna olet varmasti pohtinut omalta osaltasi tällaisia asioita paljonkin, kun niin huolellisesti valmistauduit vanhemmuuteen. Minä hätkähdin äsken siihenkin tosiasiaan, että sinusta tuli juuri äsken yksinhuoltaja, kun sitä ennen olit vapaa sinkku. Tarkoitan asiaa parisuhteen kannalta. Tulevan kumppanisi on huomioitava myös lapsesi ja sinulle lapsi lienee tulevaa kumppaniakin tärkeämpi henkilö elämässäsi. Tällaiset asiat ovat ns. itsestään selvyyksiä, mutta kun niiden kanssa joutuu jostain syystä ihan silmätysten, ne hätkäyttävät vakavuudellaan ja ehdottomuudellaan.

      Sinulla lienee aika intensiivistä symbioottista ja touhun täyteistä aikaa Pienen kanssa. Nauti siitä! Ihanaa, että ehdit välillä moikkaamaan :-)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista