Minä olen ollut kevyessä myllerryksessä. Vähän niinkuin pesukoneessa, mutta kuitenkin vain hellässä hienopesuohjelmassa. Mitään kauhean dramaattista ei ole tapahtunut. Pikemminkin olen kai ottanut askeleita eteenpäin joissain kauan sitten aloitetuissa projekteissa, joita en enää muistanut olevankaan. Otetaanpa esimerkki.
Minähän olen jo kertonut teille Konmari-projektistani. Siihen kuuluu omien tavaroiden läpikäyminen yksi kerrallaan ja miettiminen, tuottaako kyseinen tavara iloa ja/tai onko se käyttötarkoituksensa vuoksi tarpeellinen. Minulla ei lähtötilanteessa ollut mitenkään mielettömästi tavaraa, mutta on tässä kuitenkin todellista tavarasirkusta joutunut pyörittämään. Matkan varrella eteen on tullut paljon yllätyksiä. Esimerkiksi olisin voinut vannoa siivonneeni kaikki luurangot kaapeistani. Niin todellakin luulin. Tavaroita marittaessani törmäsin kuitenkin lempisarjakuvakirjoihini, joista yhdestä löytyi ex-poikaystäväni rakkaustykkäysterveiset. Ajattelin ensin, että mitäpä niistä, koska eiväthän ne enää ole voimassa. Päätin että kirja saa jäädä, koska se kuului keräilysarjaani. Kerroin tästä muutamille ystävilleni, jotka pyörittelivät silmiään. Ihmettelin moista reaktiota. Kahden päivän päästä otin kirjan uudelleen käsiini ja laitoin sen jätepaperiin. En missään nimessä halunnut kirjan jatkavan elämäänsä esim. divarin kautta. Kodistani löytyi myös eräs kiva design-käyttöesine. En ollut sitä juuri ajatellutkaan, mutta kun minun täytyi pysähtyä miettimään sitä KonMari-metodilla, muistin saaneeni kyseisen tavaran erään eksäni siskolta joululahjaksi. Hitot, mitäpä pienistä. Kyseessä on aika yleinen esine suomalaiskodeissa, joten mitä ihmeen väliä sillä on, kuka sen on minulle antanut. Annoin tavaran jäädä kotiini, mutta siitä lähtien tavaran antaja tuli jatkuvasti mieleeni, kun tavara osui silmiini. Blääh! Nakkasin esineen kirpparikassiin. Myös esimerkiksi korurasiasta löytyi yllättävän monta epämieluisilta ihmisiltä saatuja tavaroita. Poispoispois.
Hirvittävän noloa tunnustaa, mutta KonMari- ja sisustusprojektini ei ole vieläkään valmis. Metodin kehittäjä Marie Kondo neuvoo tekemään prosessin mahdollisimman nopeasti. Hän pitää puolta vuotta maksimiaikana. Puoli vuotta tuli minulle täyteen heinäkuun lopussa, mutta pidin jossain vaiheessa pitkän tauon, joten elokuun loppu olisi oikeampi määräaika. Tiedän jo nyt, ettei tämä valmistu elokuunkaan lopussa. Hyvä uutinen kuitenkin on, että olen sentään prosessin loppuvaiheessa. Minulle on ollut aivan mielettömän suuri yllätys, miten sidoksissa olen tavaraan. Olen edelleen sidoksissa tavaraan, mutta tavarasuhteessani on tämän vuoden aikana tapahtunut iso muutos. Nämä havainnot ja muutokset tuntuvat olevan sangen yleisiä KonMaria toteuttavien ihmisten keskuudessa.
Olen ehtinyt elämäni aikana osallistumaan aika monille "Kuka olen" -kursseille ja kasvuryhmiin. Kuvittelin jo tuntevani itseni aika hyvin. Vaikka luin hieman kulttimaisen KonMari-kirjan ennen kuin ryhdyin läpikäymään materiaani, en uskonut tavaralähtöisen tarkastelutavan puhuttelevan itseäni näin voimakkaasti. KonMari-metodia oikeaoppisesti toteuttaessaan henkilön tulee tehdä visiointi sellaisesta elämästä, jota hän haluaa elää. Tavaroita käydään läpi tämä visio mielessä ja tätä kautta kuljetaan kohti haluttua elämää. Yllättävän moni marittaja kertoo visionsa toteutuneen todella hyvin. Ainakin suomalaisten marittajien visiot vaikuttavat tosin olevan yleensä hyvinkin realistisia. Minulle - ja monelle muulle - on kuitenkin tullut yllätyksenä, miten paljon nurkissamme on tavaroita, jotka liittyvät elämään jollaista emme halua. Moni on kertonut karsineensa tavaraa runsaasti ja vielä karsimisen loppuvaiheessa päätynyt karsimaan aiemmin säilytettäviksi valittuja esineitä. Minullekin on käynyt näin. Moni on myös kertonut oman tyylin selkiytyneen prosessin aikana. Aluksi epäilin moisia puheita, mutta nyt ymmärrän hyvin, että niin melkein väistämättä tapahtuu.
Vaikka en ihan vielä ole saanut projektia päätökseen, olen jo hissukseen aloittanut uusia projekteja. Kiinnostavin projekti liittyy vaatekaappiin. Aion syksyn aikana osallistua vaatteisiin liittyvälle kurssille tarkoituksena kehittää tyyliäni sekä vaatteiden hankinta- ja huoltotaitoja. Toisena projektina on vertaiskauppa. Suurimman osan karsimistani tavaroista olen lahjoittanut tuttaville ja hyväntekeväisyysjärjestöille. Merkittävä osa on mennyt lajiteltuina roskiin. Jotain kokeilin kuitenkin myydä netin kautta ja se kokeilu oli yllättävän mielekäs. Aion piakkoin taas käynnistää pienimuotoista nettimyyntiä. Täytyy kyllä myöntää, että olen viime aikoina tehnyt myös useamman hankinnan nettikirppareilta. Pyrkimykseni on kuitenkin pitää tavaramääräni kohtuullisena, joten liialliseen shoppailuun en aio sortua käytetyn enkä uuden tavaran suhteen.
Ai että miten tämä liittyy sinkkuuteen? Ehkä vaikka siten, että sinkuilla on usein aikaa panostaa itseensä ja kotiinsa. Kotona tehtävistä muutoksista ei myöskään tarvitse neuvotella eikä riidellä kenenkään kanssa. Toisaalta sinkulle kukaan ei yleensä myöskään huomauttele turhanpäiväisistä rojuista, vanhentuneista elintarvikkeista tai eksiltä saaduista lahjoista. Toivottavasti mahdollisimman monilla sinkuilla olisi halua panostaa itseensä ja kyky nähdä itsensä panostamisen arvoisena.
